AANIA-33<\/p>\n
Teppana J\u00e4nis (1917 ja 1916) & Arja Kastinen (2019)
\nKappaleet:
\n1. Ruohtalazen falssi (ISRC FI7KA1900023)
\n2. Riivattu (eli Ristakondra) (ISRC FI7KA1900024)<\/p>\n
EAN 6430024090802<\/p>\n
S\u00e4v. Teppana J\u00e4nis. Sovitukset, \u00e4\u00e4nitykset ja editointi: Arja Kastinen.
\nMasterointi ja fonografitallenteiden puhdistus: Taito Hoffr\u00e9n.
\nKansikuvana on Museoviraston kuva Teppana J\u00e4niksest\u00e4, kuvaaja A. O. V\u00e4is\u00e4nen (1916 tai 1917).
\nRiivattu-single on ensimm\u00e4inen julkaisu projektista, jossa 1900-luvun alun kantelefonografitallenteet tuodaan 2000-luvulle. Tallenteiden huonon laadun ja lyhyiden kestojen takia niihin on lis\u00e4tty uusien \u00e4\u00e4nitysten kautta pituutta ja uusia tulkintoja. Uudet stemmat soittaa Arja Kastinen (temps.fi).<\/p>\n
Taustatietoa<\/p>\n
Jotkut ajattelevat tallennetta rajana, joka erottaa. Sen toisella puolella on \u201daito ja alkuper\u00e4inen\u201d, toisella jotain muuta, aidosta ainakin jollain ratkaisevalla tavalla erottuvaa. Musisoivalle tutkijalle tallenne on kuitenkin silta, joka yhdist\u00e4\u00e4.
\n\u2013 Heikki Laitinen (Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa, Akateeminen v\u00e4it\u00f6skirja, Tampereen yliopisto, musiikintutkimuksen laitos, 2003.)<\/p>\n
Riivattu-single on ensimm\u00e4inen julkaisu projektista, josta olen haaveillut kymmenkunta vuotta ja joka nyt on taiteilija-apurahan my\u00f6t\u00e4 tullut mahdolliseksi toteuttaa. Tavoitteenani on tuoda Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran \u00c4\u00e4nitearkiston kantelefonografitallenteiden kopioita sadan vuoden takaa arkiston ulkopuolisen yleis\u00f6n kuultavaksi.
\nSuurin osa \u00e4\u00e4nitteist\u00e4 on Armas Otto V\u00e4is\u00e4sen kentt\u00e4matkoilta Raja-Karjalasta kesilt\u00e4 1916 (fonografi) ja 1917 (parlografi), pit\u00e4jin\u00e4 Suistamo, Suoj\u00e4rvi, Korpiselk\u00e4 ja Impilahti. Alkuper\u00e4isten \u00e4\u00e4nitteiden kesto kustakin s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 on paristakymmenest\u00e4 sekunnista vajaaseen kahteen minuuttiin.
\nNyt ty\u00f6n alla olevassa projektissa yhdistet\u00e4\u00e4n parhaita vanhojen tallenteiden kopioita uusiin \u00e4\u00e4nityksiin; kurkotetaan siis fonoikkunan kautta sadan vuoden taakse ja samalla tarkastellaan maisemaa ikkunalaudalla istuen, toinen jalka menneess\u00e4, toinen nykyhetkess\u00e4.
\nEnsimm\u00e4isell\u00e4 singlejulkaisulla on kaksi suistamolaisen Teppana J\u00e4niksen (1850\u20131921) soittamaa tanssis\u00e4velm\u00e4\u00e4: Ruohtalazen falssi, jonka V\u00e4is\u00e4nen tallensi vuonna 1917 (SKS\u00c4 FONOKOP 58) ja Riivattu eli Ristakondra, joka on V\u00e4is\u00e4sen \u00e4\u00e4nityksest\u00e4 vuodelta 1916 (SKS\u00c4FONOKOP 39_4). Uusissa \u00e4\u00e4nityksiss\u00e4 Riivattuun on yhdistetty my\u00f6s T\u0161iit\u017eik, koska V\u00e4is\u00e4sen mukaan J\u00e4nis saattoi\u2013samoin kuin maanitusta soittaessaan\u2013v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s yhdistell\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kahta lomittain.
\nMolempien s\u00e4velmien nuotinnokset oheistietoineen, kuten my\u00f6s Teppana J\u00e4niksen henkil\u00f6tiedot, on julkaistu KIZAVIRZI-kirjassa (Kastinen-Nieminen-Tenhunen. Temps Oy, 2013).
\nKansikuvana on k\u00e4ytetty V\u00e4is\u00e4sen ottamaa valokuvaa Teppana J\u00e4niksest\u00e4 (\u2013kuvan omistaa Museovirasto). Siin\u00e4 J\u00e4nis soittaa py\u00f6re\u00e4per\u00e4ist\u00e4 kanteletta. K\u00e4yt\u00e4n omassa soitossani samankaltaista museokanteleen kopiota, jonka on valmistanut Rauno Nieminen. Alkuper\u00e4inen soitin on mahdollisesti V\u00e4is\u00e4sen kentt\u00e4matkoillaan hankkima ja se on tuotu Museovirastoon Korpisel\u00e4st\u00e4 vuonna 1916. Lis\u00e4ksi k\u00e4yt\u00e4n nyt julkaistuilla \u00e4\u00e4nitteill\u00e4 my\u00f6s toista Rauno Niemisen rakentamaa museokanteleen kopiota\u2013vaskikielist\u00e4 Iivana Shemeikan kanteletta vuodelta 1906.
\nV\u00e4is\u00e4sen muistiinpanojen mukaan osa fonografi\u00e4\u00e4nitteist\u00e4 on siin\u00e4 mieless\u00e4 vajavaisia, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nityslaitteita ei saatu tarpeeksi l\u00e4helle soitinta, eiv\u00e4tk\u00e4 ne siksi kyenneet tallentamaan kaikkia kanteleen \u00e4\u00e4ni\u00e4. Lis\u00e4ksi vahalieri\u00f6t kuluivat nuotintamisen yhteydess\u00e4 useiden uudelleenkuuntelujen my\u00f6t\u00e4, joten osa tallenteista on l\u00e4hes k\u00e4ytt\u00f6kelvottomia. Osa vahalieri\u00f6ist\u00e4 k\u00e4rsi viel\u00e4 lis\u00e4vahinkoja varastoinnin aikana ennen kuin niit\u00e4 alettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kopioimaan 1960-luvulla. Toisen kerran vahalieri\u00f6it\u00e4 kopioitiin uusilla laitteilla 1980-luvulla. Kopioiden ongelmana on, ettei alkuper\u00e4isest\u00e4 py\u00f6rimisnopeudesta ollut varmuutta, joten osa kopiotallenteista on tehty liian nopeina, osa liian hitaina. N\u00e4ilt\u00e4 osin pyrin tukeutumaan mahdollisuuksien mukaan V\u00e4is\u00e4sen kentt\u00e4muistiinpanoihin; metronomilukemia ja kanteleiden viritystietoja \u00e4\u00e4nitteisiin vertaamalla pyrin tavoittamaan alkuper\u00e4iselle \u00e4\u00e4nitteelle oikean toistonopeuden. Lis\u00e4ksi Taito Hoffr\u00e9n puhdistaa fonografitallenteilta h\u00e4iri\u00f6\u00e4\u00e4ni\u00e4 uuden studiotekniikan avulla.<\/p>\n
Musiikissa olen yritt\u00e4nyt saavuttaa alkuper\u00e4ist\u00e4 estetiikkaa, jossa musiikki el\u00e4\u00e4, hengitt\u00e4\u00e4 ja muuttuu ajan virrassa eteenp\u00e4in soljuen. Suurin osa vanhan perinteen karjalaisista kanteleensoittajista 1900-luvun alussa oli luku- ja kirjoitustaidottomia. He olivat syntyneet kuulonvaraiseen runolaulukulttuuriin ja heid\u00e4n tekem\u00e4ns\u00e4 musiikki eli kyseisess\u00e4 estetiikassa\u2013toteuttajansa mukana ajassa muuntuen ja muunnellen. Paitsi nuotinnokset, my\u00f6s\u2013ja etenkin\u2013j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet \u00e4\u00e4nitep\u00e4tk\u00e4t edustavat vain mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pient\u00e4 osaa siit\u00e4 musiikin m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, jota ko. kulttuurissa viljeltiin. \u00c4\u00e4nitteiden lyhyen keston ja teknisten vajavaisuksien johdosta meid\u00e4n t\u00e4ytyy siis (olemassa olevien tietojen perusteella) kuvitella s\u00e4velmien jatko ja alkuper\u00e4inen el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n
Osasta V\u00e4is\u00e4sen k\u00e4sikirjoituksia l\u00f6ytyy s\u00e4velmiin liittyvi\u00e4 lis\u00e4tietoja, joita ei kuule lyhyist\u00e4 fonografip\u00e4tkist\u00e4 ja joita pyrin my\u00f6s lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n uusien \u00e4\u00e4nitysten joukkoon. Niiden lis\u00e4ksi uusiin \u00e4\u00e4nityksiin tulee my\u00f6s omia lis\u00e4yksi\u00e4ni, improvisaatioiden my\u00f6t\u00e4 syntyneit\u00e4 jaksoja eli minun tulkintaani kyseisest\u00e4 musiikista. Niiss\u00e4 kohden en pyri soittamaan kuten alkuper\u00e4inen muusikko, vaan pyrin jatkamaan kyseisen perinteen estetiikkaa, jossa jokainen soittaja soitti omalla tavallaan. Nyt julkaistavalla \u00e4\u00e4nitteell\u00e4 soitan useita stemmoja, jotka olen yhdist\u00e4nyt \u00e4\u00e4nenk\u00e4sittelyohjelmalla. Taustalla soi lis\u00e4ksi yksi kantelestemma efektinomaiseksi venytettyn\u00e4. Ruohtalazen falssissa my\u00f6s alkuper\u00e4isen tallenteen kestoa on pidennetty kopioimalla ja liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.
\nV\u00e4is\u00e4nen tallensi Teppana J\u00e4nikselt\u00e4 kesin\u00e4 1916 ja 1917 per\u00e4ti 13 s\u00e4velm\u00e4\u00e4 vahalieri\u00f6ille. Useat niist\u00e4 kuuluvat parhaiten s\u00e4ilyneiden tallenteiden joukkoon, joten tavoitteena on jatkossa saada valmistettua kokonainen albumi J\u00e4niksen musiikkia.
\nJ\u00e4niksen lis\u00e4ksi SKS:n fonografitallenteilla soittavat Iivana Mi\u0161ukka, Mikko Padrone, Maksima Kyyr\u00f6nen, Taavi Kiiskinen, Fedja Happo, Pekka Happo, Vanja Tallas, Jaakko Kulju ja Iivana Shemeikka. N\u00e4ist\u00e4 tallenteista kaikki eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia.<\/p>\n
Arja Kastinen
\nwww.temps.fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
AANIA-33 Teppana J\u00e4nis (1917 ja 1916) & Arja Kastinen (2019) Kappaleet: 1. Ruohtalazen falssi (ISRC FI7KA1900023) 2. Riivattu (eli Ristakondra) (ISRC FI7KA1900024) EAN 6430024090802 S\u00e4v. Teppana J\u00e4nis. Sovitukset, \u00e4\u00e4nitykset ja editointi: Arja Kastinen. Masterointi ja fonografitallenteiden puhdistus: Taito Hoffr\u00e9n. Kansikuvana on Museoviraston kuva Teppana J\u00e4niksest\u00e4, kuvaaja A. O. V\u00e4is\u00e4nen (1916 tai 1917). Riivattu-single on ensimm\u00e4inen […]\n","protected":false},"featured_media":459,"comment_status":"open","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"class_list":["post-458","product","type-product","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","product_cat-uncategorized-fi"],"yoast_head":"\n