Kalevalan päivänä 28.2.2021 julkaistiin ensimmäinen Teppana Jäniksen (1850–1921) alkuperäistä musiikkia sisältävä albumi: Teppana Jänis (AANIA-37).

Alkuperäiset äänitykset teki A. O. Väisänen fono- ja parlografeilla kesinä 1916 ja 1917. Äänitekopiot ja kansikuva ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.

Tallenteet ovat kestoiltaan varsin lyhyitä ja monet niistä ovat myös huonolaatuisia. Siksi sävelmät julkaistaan osin uudelleen äänitettyinä. Kantelesävelmät on äänittänyt Arja Kastinen (2020) ja laulut Taito Hoffrén (2021).

Albumi sisältää kaikki 15 SKS:n arkistosta löytyvää äänitallennetta Teppanan musiikista. Niiden lisäksi albumilla on kaksi sävelmää uudelleen sovitettuina. Suurin osa kanteleella soitetuista sävelmistä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Karjalassa tanssittuja tanssisävelmiä. Mukana on lisäksi usealta muultakin kanteleensoittajalta tallennettu “Vaivazen pojan laulu”, jonka Teppana esitti Väisäselle sekä kanteleella soitettuna (äänitallenne) että kanteleen kanssa laulettuna. Tästä on Väisäsen matkakäsikirjoituksissa huomautus:

Lauloi ja soitti joko yht’aikaa tai ensin soittaen säkeen, sitten toistaen sen laulamalla, tällöin soitolla yhtyen viimeiseen iskualaan… (SKS KRA Väisänen, A. O. kotelo 12 vihko 7:683. 1916.)

Mukana on myös yksi Teppanan laulama runolaulu, jonka Taito Hoffrén täydentää Väisäsen muistiinpaneman tekstin mukaisesti. Tanssi- ja laulusävelmien lisäksi Teppanalta on tallennettu myös hieno “Valamon kirkonkellot” kantelesävelmä, joka on albumilla sekä Teppanan soittamana että uudelleen sovitettuna.

Albumin tiedot

Kansikuva: SKS, KRAK 1997:256 “Teppana Jänis soittaa kannelta veneessä 1916–1917, kuvaaja A. O. Väisänen.”

Äänitys: A. O. Väisänen 1916 ja 1917 & Arja Kastinen 2020 & Taito Hoffrén 2021

Editointi: Arja Kastinen & Taito Hoffrén

Arkistoäänitteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Fonografitallenteiden kopioiden puhdistus: Taito Hoffrén

Tuottaja: Taito Hoffrén

Levynkansien taitto: Petri Lampela

Julkaisija: Ääniä Records & Temps Oy

ISRC: FI7KA2100014-30
GTIN: 6430024090857

© & ℗ Ääniä Records & Temps Oy 2021. Kaikki oikeudet pidätetään.

JULKAISU ON SAANUT TUKEA KARJALAN KULTTUURIRAHASTOLTA.

 

 

 

 

 

Kappaleet:

1. Vanha valssi_SKSÄ A 305:77b [1916]_02:09
2. Ruskoi_SKSÄ A 305:78b [1916]_01:57
3. Lippoa_SKSÄ A 305:77d [1916]_01:37
4. Letška_SKSÄ A 305:77c [1916]_01:19
5. Vanha letška_SKSÄ fonokop 58:2c [1917]_01:42
6. Hoffalssi l. foffalssi_SKSÄ A 305:77a [1916]_01:38
7. Hoilolan polkka, 3 parii_SKSÄ fonokop 39:4a [1916]_01:59
8. Ruohtalazen falssi_SKSÄ fonokop 58:2d [1917]_02:06
9. Vaivazen pojan laulu (kantele)_SKSÄ fonokop 58:2g [1917]_01:35
10. Vaivazen pojan laulu (laulu & kantele)_SKS KRA, Väisänen A. O. Kotelo 12 vihko 7:683. 1916._01:35
11. Runolaulu – Voi minä poloine poiga_SKSÄ A 305:85a [1916]_01:54
12. Riivattu eli ristakondra ja Tšiitžik_SKSÄ fonokop 39:4c [1916]_03:58
13. Maanitus eli ribatška ja Tšiitžik_SKSÄ A 305:75a&b [1916]_05:53
14. Markan kiža_SKSÄ A fonokop 39:4b [1916]_01:55
15. Markan kiža sovitus (sov. A. Kastinen)_SKSÄ A 305:76b [1916]_03:01
16. Valamon kirkonkellot_SKSÄ A 305:78a [1916]_01:42
17. Valamon kirkonkellot sovitus (sov. A. Kastinen)_SKS KRA Väisänen A. O. Kotelo 12 vihko 7:671. 1916._03:46

Albumi julkaistaan digitaalisena. Fyysinen CD on vain promootioon ja ilmaisjakeluun.

Booklet teksti:

Teppana (Stefan) Jänis syntyi Suistamolla Uuksujärven kylässä 21.6.1850. Sokeuduttuaan 1800-luvun lopulla hän kiersi taloissa ja elätti itseään kanteleensoitolla. Hän soitti tansseissa, esiintyi kouluissa ja myös osallistui Suistamon kanteleensoittoja runolaulukilpailuihin vuonna 1911, jossa sijoittui jaetulle toiselle sijalle. Kuvanveistäjä Alpo Sailo teki tapahtumassa Teppana Jäniksestä rintakuvan, joka on nykyään Suomen kansallismuseossa. Kesällä 1921 Jänis esiintyi Väisäsen kutsumana Helsingin laulujuhlilla. Teppana Jänis kuoli soittoretkellään Suistamolla 8.12.1921.

Kesinä 1916 ja 1917 nuori kansanmusiikin tutkija Armas Otto Väisänen (1890–1969) teki sävelmäkeruumatkat Raja-Karjalaan. Hänen tavoitteenaan oli saada kerättyä mm. kantele-, itkuvirsi- ja paimensävelmiä, joita arkistoissa oli hämmentävän vähän. Vuonna 1916 matkan kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja mukana oli fonografi äänitallennusta varten. Vuonna 1917 matkan rahoitus tuli Kalevalaseuralta ja äänityslaitteena oli parlografi. Näinä kahtena kesänä Väisänen tallensi kanteleensoittajia Suojärven, Korpiselän, Suistamon, Tuupovaaran, Kiteeen ja Impilahden pitäjissä. Suistamolaisen Teppana Jäniksen Väisänen tapasi molempina kesinä ja kirjoitti häneltä muistiin 22 kantelesävelmää. Näistä 14 hän tallensi vahalieriöille, mikä on huomattava määrä – muista kanteleensoittajista ainoastaan Iivana Mišukalta Väisänen äänitti enemmän sävelmiä näiden matkojen aikana.

Teppana Jänis eli muiden tuon ajan karjalaisten kanteleensoittajien tavoin kahden kulttuurin murroskohdassa. Hänen juurensa olivat runolaulukulttuurissa, mutta Väisäsen häneltä tallentamat sävelmät edustivat kuitenkin suurimmaksi osaksi jo uudempia tanssisävelmiä – 1800–1900 -lukujen vaihteen Raja-Karjalassa tanssittuja tansseja. Teppana Jänikseltä tallennetuissa tanssisävelmissä on venäläisperäisiä tansseja kuten Ruskoi, Riivattu eli ristakondra ja Maanitus eli ribatška sekä tyypillisiä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rajakarjalaisia tanssisävelmiä, joiden alkuperästä ei ole varmuutta, kuten Markan kiža, Letška ja Hoilolan polkka. Mukana on myös tuon aikakauden tasajakoisia ”valsseja”: Vanha valssi, Hoffalssi ja Ruohtalazen falssi. Sävelmien Riivattu, Valamon kirkonkellot sekä Maanitus & Tšiitžik versiot Väisänen tallensi molempina kesinä.

Jänis soitti kanteleita vanhalla yhdysasentoisella näppäilytekniikalla, eikä tarvinnut musiikissaan 10 kieltä enempää. Hän viritti soittimensa vanhaan tapaan kvinttien, kvarttien ja oktaavien avulla. Kesällä 1916 hän soitti miksolyydisellä asteikolla ja Väisäsen huomautettua asiasta, hän muutti asteikon duuriin korottamalla perussävelen alapuolisen sävelen. Ajalle tyypilliseen tapaan asteikon seitsemäs aste puuttui yläkieliltä.

Tällä albumilla julkaistaan Väisäsen äänitteet Teppana Jänikseltä kesiltä 1916 ja 1917. Albumi on samalla myös ensimmäinen Teppana Jäniksen äänitejulkaisu. Koska nuottikuva ei pysty välittämään oikeata kuulokuvaa karjalaisen 1900-luvun alun kantelemusiikin olemuksesta, ovat Väisäsen äänitteet korvaamattomia. Fono- ja parlografitallenteissa on kuitenkin haasteensa. Äänitystorvea ei saatu tarpeeksi lähelle kanteletta, joten laitteet eivät kyenneet tallentamaan kaikkia kanteleen ääniä. Äänityspituus oli rajallinen vaihdellen fonografin muutamista kymmenistä sekunneista parlografin kahteen minuuttiin. Vahalieriöt myös kuluivat kuuntelukertojen myötä ja sen seurauksena niistä myöhemmällä tekniikalla tehdyt kopiot ovat varsin huonolaatuisia – osa käyttökelvottomia.

Fono- ja parlografitallenteista on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa sekä 1960- että 1980-luvulla tehdyt kopiot. Ne eroavat toisistaan laadussa ja toistonopeudessa. Eri äänite- ja kopioversioiden välinen valinta on tehty tälle julkaisulle käyttökelpoisuuden mukaan. Uuden ja vanhan äänitteen editoinnissa on pyritty häivyttämään vanhan äänitystekniikan ongelmia ja auttamaan kuulijaa vanhojen äänitteiden sisään.

Tässä julkaisussa alkuperäisiin tallenteisiin on yhdistetty uudelleen soittettua materiaalia, jossa on otettu huomioon myös Väisäsen nuottikäsikirjoituksista löytyvät lisätiedot ja huomautukset. Esimerkiksi Riivattu -sävelmän (12) uudelleensoitettuun versioon on lisätty Tšiitžikin säkeitä Väisäsen käsikirjoitustietojen mukaisesti, vaikka fonogrammissa tätä ei ole. Toistonopeudet on pyritty saamaan jotakuinkin Väisäsen antamien metronomilukemien mukaisiksi. Lisäksi on otettu huomioon kanteleen viritystaso: vuodelta 1916 Väisänen merkitsi Teppanan kanteleen perussäveleksi pienen oktaavin h:n. Väisänen tapasi Teppana Jäniksen tuona kesänä kahteen eri otteeseen ja vaikuttaa todennäköiseltä, että toisella tapaamiskerralla viritystaso oli jo hieman muuttunut. Kesän 1917 viritystasosta ei löydy muistiinpanoa. Muistiinmerkittyyn metronomilukemaan suhteutettuna perussävelen säveltaso asettuu 1917-äänitteissä yksiviivaisen des:n tienoille. Kantelesävelmien lisäksi Väisänen tallensi Teppanalta pätkän runolaulua, joka on mukana Taito Hoffrénin työstämänä. Kanteleella soitetun Vaivazen pojan laulun yhteydessä on Väisäsen huomautus Teppanan tavasta esittää sävelmä myös vuorolauluna kanteleen säestyksellä ja tämä versio on mukana Taiton laulamana (10).

Albumin lopussa on Markan kiža ja Valamon kirkonkellot -sävelmistä mukana myös sovitetut versiot (15 ja 17).
Sävelmien nuotinnokset on julkaistu A. O. Väisäsen toimittamana Kantele- ja jouhikkosävelmiä -kirjassa (SKS 2002 [1928]) sekä Arja Kastisen toimittamana Kizavirzi karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa -kirjassa (Temps Oy 2013). Jälkimmäiseen on lisätty myös Väisäsen käsikirjoituksista löytyvät oheistiedot. Anna-Liisa Tenhusen kirjoittama Teppana Jäniksen henkilöhistoria löytyy Kizavirzi-kirjasta. Väisäsen keräysmatkoista löytyy tietoa Kalevalaseuran vuosikirjasta 90, Taide, tiede, tulkinta – Kirjoituksia A. O. Väisäsestä (SKS 2011). Tämän albumitekstin tiedot perustuvat edellä mainittuihin teoksiin sekä tanssien osalta Petri Hopun kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon.

Lämpimät kiitokset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle arkistoäänitteiden käyttöluvasta, Risto Blomsterille kaikesta avusta sekä Karjalan kulttuurirahastolle julkaisun tukemisesta.

Arja Kastinen